Ei niin kamalan yhtäkkiä minä olen taas vääränlainen enkä kelpaa kellekään ja olen ihan kuin se (en kerro) ja toimin väärin, enkä ole tarpeeksi temperamenttinen ja silti liian täynnä energiaa, rakas miksi et sano mitään, ole jo hiljaa kusipää! Mä en kestä kuunnella enää ja satutan itseni asioihin, joiden ei oikeasti ole edes tarkoitus loukata ja tiedän sen ja onnistun vielä pilaamaan kaiken, vaikka tiedän, mitä se yrittää ja tiedän kaiken muunkin ja mua harmittaa ettei nyt ole vähän aikaa sitten. Pelottaa. Sitten kun kaikki luhistuu taas, syyttäkää automaattisesti minua kiitos.
Mun on paha, paha, paha, paha, paha, paha, paha, paha olla, mutta eihän sillä ole väliä, kokoa itsesti ja tue sitä, siihen sattuu enemmän. RYH-DIS-TÄY-DY, sinähän rakastat olla olemassa, mutta voi, olisitte tekin minulle.
Pikkusiskon uusi lempisatu on H.C. Andersenin Tulukset ja mietin tässä, että kuinkahan hyville tavoille sellainen satu opettaa. Sotamies on väkivaltainen ja epärehellinen kusipää, joka ostaa ystävänsä ja joutuu tappamaan kuninkaan saadakseen prinsessan, vaikka on ainoa paha. Aina ne nallekarkit eivät jakaudu tasan edes saduissa. Näköjään.
Ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka.
(Ja huomenna mä en enää välitä.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
ota diapamit aamupuuron yhteydessä