Palasin piilostani takaisin vaikka taisin jossakin vannoa ettei enää ikinä. Kuurupiilo on hauska leikki ja kyllä, poistin joka ikisen aikaisemman merkinnän leikkiäkseni puhdasta pöytää. (Olen vain liian kiintynyt nimeen. Se on ihana.) Tiedän kyllä olevani se sama ihminen, joka juuri vähän aikaa sitten julisti vihaavansa ensimmäisiä merkintöjä, mutta silti mä kirjoitan sitä uudestaan ja vieläpä ainakin melkein samaan blogiin kuin silloin. Typerääkö, ristiriitaistako? Kenties. (Teistä en tiedä, ainakin minusta.) Pidetään tätä siedätyshoitona. Tekohengitystä.
Niin tosiaan, tämähän on vähän niin kuin ensimmäinen merkintä joten mun pitäisi kai kertoa taas se sama vanha virsi. Olen pitkä, pidempi, pisin, enemmän tai vähemmän ahdistunut ja mun saksillani saa ihon rikki. Hiukset kasvoivat leikkauksestaan kahdessa viikossa ja nyt ne roikkuu ihan väärällä tavalla joka suuntaan, mutta perinnöllistä muutosvastarintailua sairastavana en ole kykenevä tekemään asialle mitään. Aikuisten oikeasti en tosin osaa tehdä millekään mitään, vaikka haluaisinkin. Ja oikeasti mä kyllä haluaisin tehdä huomattavasti merkittävämpiä asioita kuin heittää hyvästi emoletilleni, itseasiassa mä vähän pidän siitä, että halutessani pääsen huonoon piiloon. Helppoa ja hauskaa. (Eli tervettä. On hauskaa leikkiä intertekstuaalista kun kukaan ei ymmärrä.) Eikä tämä ole angstiblogi (on kuitenkin) vaikka kuulostaakin aivan siltä, en mä ole masentunut (auttakaa) alavireessä vain. Takarivissä meitä on useita ja edessäkin muutama, ydinkeskustaa vältetään vaikka oikeasti mä olen suurkaupunkirunotyttö. (Pyh sanon metsillenne. Asfalttiviidakko sen olla pitää.)
Omistan pakkomielteen Conversen tennareihin (olen vakuuttunut siitä, että ne ovat maailman ainoat oikeat kengät), sulkuihin (heh) ja My Chemical Romanceen. Luulenpa, että kaikkia kolmea sivutaan hivenen liian monessa merkinnässä, joten jos olet allerginen rakastuneille teini-ikäisille niin lukeminen on ehdottomasti täysin omalla vastuulla. (On se kyllä muutenkin mutta... Niin. Minusta ei oikeasti ole varomaan, mitä tänne kertoilen joten varokaa edes te.)
Hei ja anteeksi tämä typerä on/off-suhteiluni ihan kaiken kanssa. Opettelen... En ole vielä ihan varma mitä mutta kuitenkin. Jotakin tärkeää. Minua saa lukea enkä loukkaannu kommenteistakaan. (Pyrin vastaamaan kaikkiin paitsi silloin kun olen kykenemätön mihinkään.) Toisaalta tätä ei missään tapauksessa tarvitse lukea minkään velvollisuudentunnon takia ja niin. Asiani muuttuu lievän pöljäksi ja voisin ehkä paeta ennen kuin menetän taas kaiken katu-uskottavuuteni. (Ei sitä oo riittäny ikuisuuksiin kuin näihin vitseihin, mutta parempi sekin kuin ei mitään.)
Neh, ihanan (aikaisempiin teksteihisi verrattuna) elämäniloinen esittely, vaikka tämä ehkä kertoi vähemmän kuin edellinen. Paljon jäi avautumatta, ja niin oli kai tarkoituskin. Sinä et toista itseäsi, tai jos toistat niin teet sitä hyvässä mielessä ja kerrot silti paljon uutta.
VastaaPoistaAsfalttiviidakko? Sulkuviidakko, sanon minä :D Ei pidä olla liian helppoa aina.
METSÄ SEN OLLA PITÄÄ senkin joku en tiedä mikä. Kirhavi. Eikun siis kirahvi. Vaikka mä ottaisin kyllä sekä metsän että asfalttiviidakon ja sulkuviidankonkin siihen vielä päälle koska sulut on kivoja jos saisin valita.
VastaaPoistaOikeasti mun ei edes pitänyt kommentoida mutta olen ihan sekaisin siitä että tänään on ensimmäinen päivä ikuisuuksiin kun musta tuntuu melkein jopa hyvältä ja kykenen jopa hengittämään kunnolla ja rentouttamaan vatsani joten... jotain. Jeejee.
Ai niin piti sanoa, että pelottava tämä valkoinen tausta. Mä oon ikuisuuskyllästynyt sateenvarjojen mustuustaustaan mut vaalea on kamalan paljastava ja pelottava ja huihuihui. Mutta siis kiva kun sulla on sellainen. Ja ulkoasu on nätti muutenkin.
(Jos me ei tunnettaisi niin hehkuttaisin vielä että meillä on hei samat pakkomielteet!!! mut koska me tunnetaan sen on varmaan turhaa kun tiedät muutenkin. Lol.)
Itse asiassa tää outomuskommentti johtuu varmaan ihan vain siitä että ikävyyskuolen koska formspring on tyhmä etkä sä osaa hillitä viestejäsi ja mä en ole hei sattunut sun kanssa mihinkään samaan aikaan KAHTEEN PÄIVÄÄN mikä on varmaan joku ennätys ikuisuuksiin. Kuolen.
merkintä oli söpö ja luulen että pidän sinusta mutta sanat karkaavat miulta ja jään seuraamaan. (äy en osaa kirjottaa selkeästi. ja sulut on kivoja.)
VastaaPoistaminäkin halusin aina kaupunkiin. tajusin siellä olevan välillä tilaa hengittää. palaan kuitenkin aina metsiin, piiloon asfalttia.
VastaaPoistaolet mahtava.
Kata, niin. Ehkä tuntuu turhemmalta paljastaa itsestään koko ajan lisää, kun kaikki lukijat ovat lukeneet aikaisemmankin esittelymerkinnän ja ajattelin kai alitajunnassani jotakin siihen liittyvää. Tai jotain. Sulut ovat hauskoja ja niin, vaikeudet ovat huomattavasti kehittävämpiä. (Tosin harrastin itsekin tässä hetki sitten aivojumppaa, että tajusin mitä yhdessä kohtaa tarkoitin. Voisin opetella olemaan helposti lähestyttävä.) Kiitos kun jaksat kommentoida♥
VastaaPoistaSyksy, awww, ehkä susta. Mä oon aina halunnut ennemmin pilvenpiirtäjien kun puiden sekaan. Ja joo valkoinen tausta on aika jännä mut en jaksanut säätää enää yhtään niin sitten se jäi tommoseksi, kiva jos tykkäät. (Kai ny on, sä tartutit sekä sulut että MCRn muhun. Conversepakkomielteillyt oon jostain tokaluokalta niin siitä en kiitä sua.) Mullakin on kamala ikävä mut saan huomenna saldoo ja tekstaan kaikki tuhat viestiäni heti seuraavan kahden päivän sisällä... Heh. Kiitti kun sanoit jotain senkin sydän ♥ (Kello 00:50 etkö sä nuku ikinä?)
Seitti, awww sinäkin olet söpö ja mäkin pidän susta! Sulut ovat tosiaan hyvin hauskoja ja tuo epäselvästi kirjoittaminen on myös minulla ongelma (tai yleensä kyllä pidän siitä.) Kiitos kommentista♥ (Säkin voisit ehkä nukkua senkin pelottavat yödatikset.)
magdalena, joo, jossain novellissa luki että suurkaupungissa oli helpointa olla yksin ja olen erittäin samaa mieltä. Uskon, että sun metsäsi ovat kauniita. (Yhdeksänkirjaimisen eivät ole.) Säkin olet mahtava, kiitos kommentista♥