Ihan oikeasti haluaisin laittaa tämän merkinnän otsikoksi Iesus Nazarenus Rex Iudaeorum, mutta pelkään kamalasti loukkaavani jotakuta tai vaikuttavani uskovaiselta enkä mä kyllä halua kumpaakaan. Oikeasti vain ensimmäinnen noista tuntuu henkilökohtaisesti mielestäni jotenkin epämiellyttävältä, mutta niin. Ei se toinenkaan ihan kamalan hauskalta ajatukselta kuulosta. Mä meinaan istuin tänään viisikymmentä minuuttia kirkossa, ja olisin mieluusti viettänyt sen hetken jossakin ihan muualla kuin siellä kuuntelemassa laumaa syyllisyyttään ja kaikkea häpeäänsä tunnustavaa joukkoa. Anteeksi, tiedän mä että tänään oli pitkäperjantai ja tiedän myös, etteivät ne oikeasti ole epämiellyttäviä ihmisiä, mutta kaikki se katumus ja masentuneisuus on silti tapakiristitylle hivenen liikaa. Missä se armo, joka kuulostaa ainakin omaan korvaani huomattavasti katumusta miellyttävämmältä. (Ja miksi me säälitään jumalaa?)
Mulla on tarve paeta hautausmaalle, mutta päätin ensiksi leikkiä eskapistia ja pitää hetken (okei tässä on mennyt jo ainakin tunti) hauskaa neljän seinän sisässä. Eihän tuolla ole vielä edes pimeä. Haluaisin hölmön joka roikkuu paitakankaassa ja leikkii piilosta kivien seassa ja sitten sanoo että on jännää kun tähtiä ei näe. Vaikka tiedänhän mä, että niitä olisi monia jos ei olisi kaikkia niitä helvetin esteitä. (Tehdään tästä peli ja pyyhitään sellaiset turhuudet kuin välimatka ja vihaiset vanhemmat pois jooko? Sitten kun ollaan pelätty kuolemaa maatuvien ruumiiden päällä voidaan kyllä palauttaa ne takaisin.) Tosin selviän mä siellä itsekin, kunhan vain saan hilauduttua pois tästä.
Haluaisin kirjoittaa ihan hölmön tyttörakkaushempeilyn hassusta Vapusta ja ehkä vielä vähän hassummasta Astridista jotka poikatyttöilee ja istuu sillankaiteilla ja ostoskeskusten katoilla roikottaen jalkojaan pitkällä tyhjän päällä. Vapulla on nahkatakki, johon ne mahtuvat kahdestaankin ja sitten ne polttavat kaiken kymmenen kilometrin säteellä tupakansavuiseksi. Mutta mulla on puolivalmis sisäoppilaitokseni, eikä muutenkaan aikaa. Ehkä sitten joskus. (Tai mitä luultavimmin ensi yönä. Mutta sehän on miltei "sitten joskus".)
Kas, aurinko laskee jo.
Jännää miten sä kirjoitat jumalan pienellä. Tai ei siinä varmaan ollut mitään jännää, kunhan pisti vain silmään.
VastaaPoistaVappu on maailman kamalin nimi mutta sun tarina kuulostaa muuten ehkä ihanimmalta ikinä ja tulin taas kateelliseksi. Jos totta puhutaan oon viimeiset kolme päivää yrittänyt repiä itseni taiteilemaan sanoja Tiituksesta ja Nuutista kun ei mulla edes ole mitään muuta kuin aikaa jota tuhlata mutten OSAA. Sitä paitsi tahtoisin muutenkin kirjoittaa tytöistä. Mutta niin joo aww kuvaus kuulosti ihanalta.
Mun piti kommentoida tähän jo eilen mutta hilluin koko päivän sisäänkirjauuneena väärällä tunnuksella niin en jaksanut alkaa heitellä itseäni ympäriinsä ja uudelleenkirjautua ja kaikkea. Ja aika jännää yleensä että olen nyt kommentoinut kaikkiin teksteihin täällä. Phih.
Haluisiks ottaa ton sanavahvistuksen pois, se on ärsyttävä.
Kai mä nyt kirjotan jumalan pienellä, ei se ole mulle erisnimi. Pikemminkin laji.
VastaaPoistaVappu on musta ihana nimi ja oot ilkee kun et tykkää siitä on ehkä ihan hyvä että ostin sen Kerrangin enkä sortunut kirjoittamaan sulle mitään lahjaa koska siinä olis ihan varmasti ollut Vappu koska onniustuin juuri niihin aikoihin ihastumaan siihen aiempaa enemmän heh. Ja joo vissiin sait sitten kirjoitettua niistä aika kivaa ja sillä lailla ja jännää on toki. ♥
Voisin ottaa joskus kun saan aikaiseksi.