Olen kirjoittanut tämän kappaleen ainakin kymmenen kertaa viimeisen puolen tunnin sisällä. Sitten olen pyyhkinyt kaiken ihan valkoiseksi ja aloittanut alusta ja ajatellut "en mä tällaista voi tänne ruikuttaa". Tuntuu vähän siltä, että olen hivenen liian vähän Mikko ja hivenen liikaa Se Mikko. Julkisivu siitä, millainen ehkä joskus voisin olla, ja siksi en voi olla hetkeäkään sellainen hellyydenkipeä ja epätoivoinen teinityttö-Mikko, joka olin tänään hetken keskellä pienemmän vessamme lattiaa, kun silppusin paperinpalasta atomeiksi ja mietin sellaisia asioita, jotka kyyninen julkisivuni tahtoo kuitata vain hattaraisena teiniangstina joka ei kiinnosta ketään. Ja tavallinen Mikko ei pane vastaan, koska hattaraisesta teiniangstimerkinnästä tulisi naurettavan helposti jotain niin noloa ja typerää, että jopa se Mikko, joka ei jatkuvasti ajattele kuvitteellisia lukijain ajatuksia, poistaisi sen ihan pian.
Koko päivän päässä on pyörinyt Hurtsin Stay. ('cause all my life i felt this way / but i could never find the words to say / stay, stay /) Olisi jännittävää, olla joskus jotakin muuta kuin kaikkea sitä äidistä kaveripoikaan, mitä kukin milloinkin tarvitsee. Mutta oikeasti ehdin jo sopeutua ajatukseen, ettei mun tarvitsekaan olla mitään muuta enkä edes haluaisi ja sitten sekosin vaikkei olisi pitänyt koska olihan tämä arvattavissa. Naurettavaa. (Luulen vain liikoja itsestäni.) Kyllä mä pääsen yli. Ilman juuri löytyneitä sinisiä saksiani jotka vaihtuivat punaisiin tasan samanlaisiin, ja joiden kanssa vietin eilen kolme varttia aiheuttamatta naarmuja iholle edes vahingossa.
Mä mietin koko ajan, että entä jos en sittenkään julkaisisi tätä, olen säälittävä, olen säälittävä, säälittävä, säälittävä, säälittävä. Voisin haluta juosta jonnekin ja sitten voisin mahdollisesti haluta hakata päätäni seinaan hetken ja vajota maan alle, koska painan oranssia kuitenkin, koska ei tämä sentään ole niin kamala merkintä kuin voisi olla. (Tosin valitukseni vie hiukan liikaa siedettävyyttä ja voisin poistaa sittenkin vain kaiken.) Herranjumala, menen pois ennen kuin pilaan taas kaiken. Anteeksi, tätä se liiallinen kotona kuumeisena istuskelu ilmeisesti teettää. Vaikka mulla oli peräti euroviisujen ensimmäisen semifinaalin ja muodin huipulle finaalin verran tekemistä. Ei tainnut riittää. Kiitos uudelle lukijalle, ja koita nyt jotenkin jaksaa mua, olet kiva. ♥
Mä haluisin halata sua. Ja kertoa esimerkiksi ettet ole säälittävä, ja että olet hieno ja hyvä, ja että voit olla ihan mitä ikinä haluat olla. Koska ansaitsisit sen. Haluaisin auttaa, mutta en oikein osaa.
VastaaPoistaThe most beautiful souls sometimes bleed, niin kuin eräässä hienossa laulussa sanotaan.
Pärjäile, hei.
Et oo säälittävä. Halaan sua tälleen virtuaalisesti ♥
VastaaPoistaOlet sinä ehkä vähäsen säälittävä, mutta siinä ei ole muuta negatiivista kuin se että sinusta tuntuu siltä. Älä ymmärrä väärin, jooko. (Siis että älä tulkitse loukkauksena tai minään muuna negatiivisena.)
VastaaPoistaHaluaisin osata sanoa muutakin kuin mitä Speria ja Harper ovat jo sanoneet, mutta ei kai se niin kannata kun samoja ajatuksia kuitenkin on.
Kissalla on aamuvilli.
Sulla on kaunis blogi, etkä sä ole yhtään säälittävä mun silmissä!! Koita jaksaa pieni ja parannu siintä kuumeesta. Ehkä tänään on jo parempi päivä.. Hymy ja halaus sinulle! (:
VastaaPoistaen tiedä kuka voisit olla, mutta pelkään aina.
VastaaPoistayritän epätoivoisuuteen asti etsiä jotakin, mikä liittäisi johonkuhun tuntemaani, ja sitten sen löydettyäni mitä tahansa, mikä todistaisi minut vääräksi.
mutta ei hätää.
en usko että tunnen. turhaan vain hätäilen ja panikoin.
olette kamalan söpöjä ja ihania ja halaan takaisin♥
VastaaPoista