Kosteat kolikkosilmät ja punaiset nenänpielet ihan jokaisella niistä. Vaippahoususillaan pimeässä eteisessä yhdeksän valkeaa ja pulleaa ihmislasta, kädet puristuvat pehmoeläinten raajojen ympärille eikä mun hymyihini vastaa kuin se vakava katse. (Kulmat hieman kurtussa, kuka sinä oikein olet?) Mä katselen ihon läpi nousevia kylkiluita ja mustia varjoja, jotka ne heittävät seuraavan ylle. Selkärangat vuorijonoja niskasta vaipankaulukseen, yksi laittaa kädet maahan ja pyllistää, kun se kurkkaa jalkojensa välistä, kymmenen ensimmäistä hammasta hymyilee hurjan valkoista hymyä. Mä otan yhden pienen syliini, sen joka hymyilee koko ajan ja sanoo ihanan pontevasti ei. Tämähän on ihan mukavaa - ainakin paremman puutteessa. Tyttö kiemurtaa sylissä ja jokeltaa sormien tapaillessa silmälasien sankoja. (Se yksi täti sanoi, etten mä saisi antaa niiden koskea laseihin, koska joku särkee ne kuitenkin, mutta kaikki on sallittua kunhan ei jää kiinni. Tai jotain)
Nenänpielet rohtuvat myös minulla, eikä huomisesta taida tulla työpäivää,
jos kurkku jatkaa tätä temppuilua. Jatkuva polte, mä sitten vihaan (paitsi silloin kun rakastan) olla kipeä. Nyt pitäisi lukea ruotsia, jag har svenska testerna på nästa veckan tai jotain sinnepäin and english test too, aber mein deutsch okei en taida edes yrittää jatkaa tuota saksaa, tajusitte varmaan, että mun kielitaitoni jon kohtuullisen syvältä. (Vasta kahden viikon päästä torstaina jonka meinasin äskettäin ihan tosissani kirjoittaa torjantai. Unenpuutetta?) Unohdetaan ihan kaikki muu, uskonnonkoe maanantaina (77 sivua luettavaa ja projektityö pitäisi väsätä se on jo nyt myöhässä.), historiankoe tiistaina (koealue 150 sivua ja toinen myöhästynyt projekti), se ruotsinkoe keskiviikkona (pari kappaletta ja hiivatisti kielioppia), englanninkoe myös (sama kuin edellisessä) ja perjantaina fysiikankoe (85 sivua koealuetta enkä mä edes osaa laskea mitään.) Ajattelin kuolla työn yliannostukseen, vaikka eihän mun pitäisi valittaa kun en edes tiedä mitään todellisesta elämästä, josta äitini aina intoutuu kertomaan, jos erehdyn valittamaan työmäärääni. (Ei mitään siihen verrattuna, mitä hän luki minun iässäni.)
Voi parka, meillä on jo kaikki ohi ja olen saanut huokaista helpotuksesta koulun ja päästötodistuksen suhteen. Tai sitä tiedä mitä ne vielä keksii, mutta periaatteessa. Kokeita ei ainakaan ole, suurempia.
VastaaPoistaMiten ihmeessä sinulla on noin paljon luettavaa? Olenko minä ymmärtänyt sinun ikäsi ja koulunkäyntisi ihan väärin?
Yritä jaksaa. Lapset on joskus mukavia. Jotkut lapset on mukavia.
Neljätoista mä olen, tet-viikko vain osui sujuvasti vuoden loppuun ja kaikki halusivat kokeen juuri sille tai sitä seuraavalle ja sitten kaikki halusivat seuraavalle kun sitä ei ollutkaan.
VastaaPoistaJaksan mä. Pikkusiskoista se nuorempi joka ei vihaa mua on ainakin. Ja ovat nuo sen kaveritkin ihan kivoja.