Viimeistä päivää päiväkodissa ja miespuoliset hoitajat vissiin näkivät mut ensimmäistä kertaa koska kuulin sanan "emo" niiden keskustelun lomasta tuhat ja miljoona kertaa, oli jännää olla päivän nähtävyys ja suuri puheenaihe. (Ja ne tosiaan emottelivat, huusivat peräänkin, erittäin kypsää aikuisilta miehiltä.) Lapset olivat onneksi mukavampia vaikka mä olen edelleen sitä mieltä, ettei vauvalta saisi koskaan riisua vaippaa. Se rikkoo koko illuusion ihan kaikesta. (Oikeasti mulla ei ole ongelmia muiden ihmisten alastomuuden kanssa, mutta lapsethan ovat alasti vaippa ylläänkin. Minusta. Ja niin sen kuuluisikin olla. Tai jotain.) Yksi pikkuinen punkesi syliin koko päivän, voisin mennä takaisin töihin vain todetakseni miljoonatta kertaa, ettei lapsi paina mitään ja se on muutenkin ihana. Ottaisin jos vain kiinni saisin, pieneen koriin pistäisin ja kotiin kuljettaisin et cetera.
Eilen psykologi oli melkein siedettävä, vaikka olinkin sille vain huomionhakuinen teinityttö jolla on liikaa aikaa ajatella liian vaikeita ajatuksia ja vihata kaikkea. Moni muu on samaa mieltä, mutta ei mua suututa kuin pakko ostaa lyhyemmät housut ja se, etteivät ne vain suostu uskomaan, että liian suuret miestenpaidat ovat mulle se kaikkein rakkain vaatekappale. En mä tarvitse mitään muuta, vaikka joku muu tarvitsisikin. (Väliäkö teillä?)
Eric Saade ja rivoissa sukkahousuissa hyppivät teinipojat pääsivät molemmat finaaliin enkä osata vihata kumpaakaan. Vaikka ne sukkahousutmitkälie olivatkin ihan hirveitä ja biisit tosi kiitettävän sottaista kuraa mutta silti, mulla ei ole mitään intohimoja niitä kohtaan. Mielipiteet vaan valuu sormien läpi. Ja kyllä, mä oikeasti jaksan seurata euroviisuja vaikken ole edes itse varma miksi.
Ja vihaan bloggeria, se poisti varmasti ainakin kaksi ja muistaakseni jopa kolme kommenttia viimeisimmästä merkinnästä.
Melkein siedettävä kuulosti aluksi hyvältä, mutta se taisikin olla sellainen joka ei loppujen lopuksi sinusta välitä tai ei ainakaan yritä oikeasti ymmärtää. Eikö hyviä psykologeja ole vai onko niitä vain TOSI harvassa? (...Tai keksiikö joku asiasta tietoisempi paremman vaihtoehdon?)
VastaaPoistaHeräsin vahingossa viidelta lauantaiaamuna ja nuolin eilen kirjekuoria ja se oli niin sairaan pahaa. Jospa olisin ollut fiksu.
Harva ihminen on toiselle (tai vieraalle ainakaan) oikeasti mukava, mutta tuo on minusta aika ihmeellisen ja lapsellisen törkeää. Vai että emo, ja vielä aikuisen miehen (miesten) suusta. Ja ehkä minun ei pitäisi kommentoida ihan näin moneen sellaiseen asiaan, josta minulla on pelkästään mielipide eikä oikeaa asiaa.
Minäkin olin harmissani eilen, kun blogger ei päästänyt minua (eikä ketään muutakaan) sisään, mutta olin niin kiireinen että loppupeleissä se oli minulle vain hyväksi. En ole ennen kiinnittänyt asiaan huomiota, mutta kirjoitatko bloggerin pienellä alkukirjaimella jostain erityisestä syystä? Joitain asioita kohtaan minä yritän ilmaista epäarvostusta kirjoittamalla ne pienellä. Blogger ja facebook esimerkkeinä.
En tiedä olitko vastannut tai olisitko vastannut minun kommenttiini, joka on hävinnyt, mutta minua jäi häiritsemään sen suuri väärinymmärtämisen mahdollisuus.
42 on minun mielestäni aivan erinomainen luku.
Mutta voi ei taas minä lätisen ihan liikaa kaikesta turhasta, minun ei pitäisi, sinun blogisi tämä on eikä minun, mutta olen tottunut kirjoittamaan pitkästi ja selittämään paljon turhia asioita enkä oikein osaa tiivistää jos aika ei ole vähissä ja nyt sitä on kun heräsin näin aikaisin.