Ne eivät usko enää edes kyyneliä todeksi, ei sua ahdista. Historiantunti, kuinka moni kahdeksasluokkalainen muka pitää historiasta - varsinkaan siitä opettajasta? (Minä.) Sä vain haluat olla jossain muualla pöljä mene pois, meillä on kiire. (Kotiin olisivat päästäneet, en mä halua mennä siellä on äiti.) En joutunut sitten kummallekaan tunnille, toinen terveydenhoitajista tulee kahdesti kysymään miksi mutta minäpä en vastannut enkä mennyt mihinkään. Sattuu, sattuu sattuu, sattuu sattuu sattuu. Mä en halua olla kenenkään silmissä se joka rakentelee päässään että ja ettei - jos mä sanon että tuntuu kuin happi loppuisi silloin piru vie on niin. Mutta hei tule sitten uudestaan jos tuntuu siltä, en todella. Onneksi oppilaanohjaaja jaksaa aina edes yrittää ymmärtää. Mä en halua olla vain itsekeskeinen tytönheitukka, jolla ei ole tarpeeksi ajatuksia.
Vessassa on yllättävän hauskaa, vaikka mua pelottaa, etteivät silmäluomet ole ehtineet laskea tarpeeksi. Olipa hassua itkeä taas - tahtomattani. (Ja silti kyyneleet ei tule kun mä haluaisin.) Mutta kukaan ei kysy, miksi silmänympärykset punertaa ja suupielet nykii. Ei sillä, että ruskeanpunaiseksi haalistuneen otsatukan alta edes näkisi mitään mutta kuitenkin. Ei ne taida muutenkaan välittää enää. Missä sä olet ja vastaus on ei mitään. (Edes tyhjää tai en kerro.)
Mä en ole ihan varma miksi meidän keskustelut ovat kaikkien näkyvillä enemmän tai vähemmän suorina korulauseina, mutta olet. tärkeä. Sinäkin. Tärkeämpi kuin ikinä uskotkaan enkä mä saa sua uskomaan koska olen surkeasurkeasurkea eikä musta taaskaan ole ollut pelastajaksi. (Vaikka haluaisin, et arvaakaan kuinka kovasti.) Sinä et vain kysy, kysyt, mutta eri tavalla. (En ole varma kuuluuko kenenkään ymmärtää.) Pidän susta niin paljon, että jos kädet levittäisi ne repeäisivät irti eikä sekään olisi vielä tarpeeksi. Senkin hölmö, et sä ole velvollisuus.
Mahdoton repii mua kappaleiksi ja kaikki kuivuu kasaan, mutta oranssi on maailman rumin väri ja sininen kateissa, eli ei punaisvaroitusta. Musta ei kyllä enää edes olisi siihen.
they shot
me full of
me full of
ephedrine
this is how
this is how
we like to
do it in the
murder scene
do it in the
murder scene
can we settle up
the score?
if you
were here
i'd never
have a fear
so go on,
so go on,
live your life,
but i miss you
but i miss you
more than i did yesterday

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
ota diapamit aamupuuron yhteydessä