Elämä kävi ja lähti sitten takaisin ja toi ja vei auringon mukanaan ja mä haluan kaukosäätimen ja kelata kelata kelata takaisin markkinoille, joilla myytiin huonosti painettuja bändipaitaväärennöksiä ja intiaanineuleita, laamoja ja sellaista. Pilvet ovat kamalia eikä musta ole enää mihinkään paitsi ehkä vuodattamaan ikävääni tänne, mutta tuskin edes siihen. Hei ihana, rakastan sua.
Melkein läpipelattu Professor Layton (se uusin) ei tietenkään minun ansiostani ja Kaunotar ja Hirviö ensimmäistä kertaa vuosiin. (Mä pidin siitä. Kauniita kuvakulmia vaikka loppu lässähtää kuin pikkusiskon syntymäpäiväkakut aina.) Ihmeperhe, se oli omituista. (Surkea elokuva oikeastaan, mutta keskiyöllä nauran kaikelle.) Uusimmat teinilehdet enemmän rypyssä kuin mikään mutta mitäpä tuosta mä sain kyllä kaiken hyödyllisen. (Tai sitten en ihan sama ihan sama ihan sama!) Ja millään ei taida tavallaan olla juurikaan väliä paitsi että kaksikymmentä päivää ei ole kamalan paljon (silti ihan liikaa, musta ei ole tähän) ja sitten mä elän taas muutaman vuorokauden.
Horros olisi ihan mukava asia näin vaihteeksi ja sitten sinäkään et tuntuisi missään enkä mä itkisi kylmyyttä sanojen terävissä kulmissa ja katkeruutta niissä pehmeämmissä. (Sillä on yhä väliä siitä huolimatta, vaikka ehkä mä pelkään sittenkin eniten, että lakkaa olemasta. Älkää menkö!) Mä haluan vain kuolla ennen kuin ikuisuus loppuu, koska se ei tule taaskaan kestämään ja anteeksi mä en edes itse tiedä kenet haluan eniten repiä kappaleiksi. (Oikeasti en yhtään ketään. Tulkaa, mulla on desinfiointiainetta ja laastareita.)
Mietin tässä, että olisiko yhtään reilua sotkea ihan kaikki ja tunkea hammastahnanvärisissä sukkahousuissa ja kukkakellomekossa tanssahteleva Silva sotkemaan punaisella Astridin suupieliä ja kehittää joku ällösiirappinen ja superkliseinen kolmiodraama ihan vain koska tykkään Vapun tupeeratusta korppitukasta ja teräksenharmaasta sateesta ja kaikista niistä muista pöljistä kliseistä. Ja oikeinkirjoitus on täysin turha asia ja kieltäydyn ehdottomasti katkaisemasta tuota virkettä yhtään mistään kohtaa vaikka ehkä pitäisi, kun se kerran häiritsee mua itseänikin mutta kun ei niin ei ja tämä yksinpuhelu on taas sitä tasoa, että luultavasti merkintä katoaa huomiseen mennessä, ellen unohda tätä tai muuten vain kyllästy ajattelemaan. (Jälkimmäistä harrastan liian harvoin, niin kyllä sekin valitettavasti.)
Yhden kitaran nimi on Ruumis, se on aika söpöä. (Olen ehkä kertonut tästä, mutta kertaus on opintojen äiti.) Mä haluaisin osata raapia kielillä sormenpäät vereen ja turvoksiin.
Mutta minähän en ole musikaalinen. Valitettavasti.
Hei uudet lukijat, kiitos kuin luette, viihtykää jos mitenkään mahdollista ja sillä tavalla. Sydän.♥
En osaa lakata ihmettelemästä miten osaat kirjoittaa niin kauniisti vaikka siltikin tosi spontaanisti, se korvaa kaiken sen mitä en ymmärrä, vaikka ennemmin haluaisin tuntea itseni fiksuksi ja syvälliseksi ja tajuta asioita. Aina ei saa kaikkea.
VastaaPoistaPitkät lauseet on kivoja ja pitkät sanat on hauskaa ajanvietettä. Matkalippu, lipputanko, tankotanssi, tanssipari, parisuoritus, suorituspainekammiovärinähälytyskeskusradioaaltokonehuonekasvimaailma ja niin edelleen yhteensä sataan yksittäiseen sanaan asti.
Itse olen aika epätaidokas, mutta olen tarttunut basson varteen useamminkin. Se tappaa sormet rakoille ja sitten ei ole yhtään yhtään hauskaa soittaa. Taidemuseossa oli jokun sarviolennon kallosta tehty kitara, ja se oli aika hieno.
Tiedätkö, olet aika söpö. Kiitos tuosta alusta, ja oikeasti mä en kyllä usko, että ees haluaisin olla ymmärrettävä. Tai siis ainakaan liian ymmärrettävä vaikka salaa toivon että kaikki tajuaa mutta niin. Ehkä sä ymmärsit. Mutta olet kyllä fiksu ja syvällinen vaikket tajuaisikaan heh.
VastaaPoistaPitkät lauseet tuntuisivat huomattavasti kivemmiltä, jos mun takaraivooni ei olisi syöpynyt jo pienenä virkkeistäeisaavenyttääliianpitkiksi-sääntöjä. Suorituspainekammiovärinähälytyskeskusradioaaltokonehuonekasvimaailma on ihana sana ja voisin ryöstää sen jos keksisin mihin, päiväkirjaan ainakin pääset tuon kanssa hah.
Musta on ylipäätään kadehdittavaa, että edes omistat basson, koska basso on ehdottomasti maailman viilein soitin ja sitä rajaa vaikkei edes osaisi soittaa. Ja mäkin haluan taidemuseoon! Kiitos kommentistasi♥
Ymmärrän mitä tarkoitat ja toivon että ainakin joku ymmärtää sen minkä toivot salaa ymmärrettävän. Minä ajattelen joskus jotain samantyyppistä, mutta joko kukaan ei sitten ymmärrä yhtään tai olen tosi läpinäkyvä.
VastaaPoistaTuo mitä sanot pitkistä lauseista kuulostaa siltä, että joku on hyvin kapeakatseinen ja mäntti ja hallitseva. Se on aivan kauheaa, ja vielä kauheampaa on että luulen että olen itse tosi kapeakatseinen, mutta liittyen muunlaisiin asioihin.
Mutta nnn, kiitos :> Olet ihana.
Miten niin minulla on ongelma keskustelujen lopettamisessa.
VastaaPoistaHei mikko, sanoit tuolla jossaki kirjotuksessa tyttörukka..tai jotain..mutta sun nimi on Mikko? :D hämmennyin.
VastaaPoistaKata, ei se ole. Se on vain äidinkielenopettaja. Sinäkin olet ihana ja ei mua haittaa, vaikka jatkaisitkin keskusteluja, vastaamisessa vaan kestää aina vuosi heh.
VastaaPoistasanokaa Ananas, jos mä olisin oikea poika kutsuisin itseäni varmaan Silvaksi tai jollain muulla kivalla ja naisellisella nimellä. Oonhan hei queer. (Hameeseen ne pukivat pienenä ja pitkän tukan saattoi letittää.)